Suomalainen Naisliitto palkitsi Naisten Ääni -kirjoituskilpailun voittajat 14.11.2020 Vanajanlinnassa

Evakon, ATK-velhon ja yh-äidin tarinat palkittiin

Esiraadin valitsemien 12 kirjoituksen joukosta kirjailija Kaari Utrio valitsi kolme parasta. He ovat: Hanna Ahrnberg Helsingistä kirjoituksellaan Pirkko Fihlman – äänellä itkijä ja yhteisöllisyyden puolestapuhuja, Lahja Laitinen Helsingistä omaelämäkerrallaan Lahja Laitinen, ATK-alan pioneeri ja Ronja Koistinen Turusta kirjoituksellaan Naisten ketju – pohjoiskarjalainen Tiina Hautamäki.Heidät palkittiin 900, 600 ja300 euron rahapalkinnoilla.

Voittajatöitä Kaari Utrio kuvailee monipuolisiksi, poikkeaviksi ja henkilökohtaisiksi.

Pirkko Fihlmanin monipuolinen elämä on näyttävä luku Suomen 1900-luvun historiaa. Hänen aikanaan Suomen kansa on kokenut suuremman muutoksen kuin koskaan aikaisemmin. Evakko, sotalapsi, päiväkodin johtaja, paikallispoliitikko ja itkuvirsiperinteen elvyttäjä osoittaa vahvaa ja luovaa sopeutumiskykyä. Viisas ja sinnikäs suomalainen nainen on kääntänyt ankaratkin kokemukset elämänviisaudeksi palvelemaan heimonsa perinnettä.

Sortavalassa 1930-luvun lopulla syntynyt Pirkko Fihlman päätyi talvisodan syttyessä evakkoon Hämeeseen, josta takaisin rajan taa Antreaan, mutta pian Helsinkiin. Jatkosodan syttyessä hänet lähetettiin sotalapseksi Ruotsiin, josta hän palasi ummikkona vuonna 1945. Tyttöjen ja jenginuorten puolesta.työskennellyt yhteisöaktiivi perusti miehensä kanssa vuonna 2001 yhdistyksen Äänellä itkijät. Itse hän on tehnyt satakunta itkua, myös nykyitkuja.Elämäntarina on hyvin kirjoitettu, ja sitä elävöittää itkuvirsiotteet.

Lahja Laitisen menetystarina on modernimpi. Lahjakkuus ja halu omaksua uutta ohjasivat Lahja Laitisen alalle, joka hänen uransa aikana mullisti koko elämäntapamme. Tarina on merkittävä dokumentti suomalaisen naisen osallistumisesta jatkuvaan muutokseen, mutta myös 1940-luvulla syntyneen naisen omaelämäkerta, jossa hän kertoo rohkeasti urastaan ja yksityiselämästään. Hän lähti vuonna 1963 Sveitsiin IBM:n ohjelmointikurssille, palasi Suomeen ja valitsi urapolun pankkimaailmasta, josta jäi 39 työvuoden jälkeen eläkkeelle. Sen jälkeen hän on keskittynyt monipuolisesti liikuntaharrastuksiin: golfiin, itämaiseen tanssiin, keilailuun ja hiihtoon. Lahja Laitinen on myös aktiivinen yhdistysnainen.

Tiina Hautamäen tarina kolmen naispolven kehityksestä kohti sodanjälkeisen Suomen nousu-kautta koskettaa jokaista suomalaista naista. Sitkeä oppimisinto ja matka musiikin mukana Pohjois-Karjalasta maailmalle kertoo sulkeutuneen maan avautumisesta. Samalla se kuvaa Euroopan syrjäisen peräkolkan naisten halua ja kykyä kehittää itseään.

Tarinan keskiössä on kirjoittajan, Ronja Koistisen 1960-luvulla syntynyt äiti, diakonissa-seurakuntasisar, joka oli myös yksinhuoltaja. Tyttären ollessa jo aikuinen Tiina avioitui pohjalaismiehen kanssa, mutta menetti tämän kymmenen vuotta myöhemmin. Avioliitto oli ilmeisen onnistunut, koska tytär toteaa kirjoituksensa lopussa, että äidin on kasvattanut monta vahvaa naista ja yksi mies.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Suomalainen Naisliitto julistivat Naisten Ääni -kirjoituskilpailun vuosi sitten lokakuussa. Kun kilpailu päättyi maaliskuun lopussa, elämänkerta-kirjoituksia oli tullut 112.

Kirjoitukset luki esiraati, johon kuuluivat johtaja Kirsi Keravuori Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta, lehtori Marjo-Riitta Antikainen Helsingin Yliopistosta sekä toimittajat Kirsti Pohjonen ja Maija Kauppinen Suomalaisesta Naisliitosta. Lopullisen valinnan teki Kaari Utrio.

Arvioinnissaan esiraati totesi, että elämäkertakohteiden ammattien kirjo on laaja, samoin kokemusten. On pientilallisten vaimoja ja talojen emäntiä, opettajia, toimittajia, poliitikkoja, atk-alan eksperttejä, runoilijoita, piispatarkin… On useita evakkoja, mutta vain yksi sotalapsi, saamelainen, suomenruotsalainen ja maahanmuuttaja. On uskomattoman sitkeitä ja kaiken kestäviä naisia, miehensä tahtoon alistuvia ja väkivaltaakin kokeneita, uskonnosta voimaa saaneita… Mutta myös rohkeita ja poikkeuksellisiakin elämäkertoja joukkoon mahtuu: varastamisesta Hämeenlinnan naisvankilaan joutuneen, 1910-luvun ihanneavioliittoon uskoneen työväennaisen, viestipataljoonan puhelinvälittäjän, Stalinin vainot kokeneen, itkuvirsiperinteen tallentajan, muistisairaan…Moni nainen on ollut mukana naisjärjestöissä - lotissa ja martoissa - muutama myös vasemmistonaisissa.

Kirjoittajina oli yleensä tytär tai tyttärentytär, vain kahdessa oli oma poika ja muutamassa sisar. Niinpä kirjoitukset ovat yleensä kohdetta ja tämän uskallusta ja sisua ihailevia, joskin rehellisen tuntuisia. Yllättävän moni kirjoituksista sijoittuu Kainuuseen, Pohjois-Karjalaan ja Pohjois-Savoon.

– Nämä elämäkerrat on kirjoitettu elävistä ihmisistä lapsille ja lapsenlapsille eli tuleville sukupolville ja tutkijoille, Kirsi Keravuori totesi Vanajanlinnassa ja lisäsi arvostavansa erityisesti tekstien suoruutta ja niiden antamaan ajan kuvaa.

Kaikki Naisten Ääni -kirjoituskilpailuun osallistuneet pienoiselämäkerrat ovat luettavissa osoitteessa www.naistenaani.fi.

Teksti: Maija Kauppinen Kuvat: Elisa Putti