Tiesitkö tämän Lucina Hagmanista?
Me naisliittolaiset tunnistamme Lucina Hagmanin Naisliiton huoneiston seinällä kuvan tuimailmeisenä ja komearyhtisenä naisena. Mutta kuka hän oli, minkälainen ihminen, mikä oli hänelle tärkeää?
Feministinä Lucina Hagman toimi väkevästi sukupuolisyrjinnän poistamiseksi: ajoi naispappeutta, oli intohimoinen yhteiskasvatuksen esitaistelija sekä osallistui Raittiuden Ystävien ja Rauhanliiton toimintaan.
Hän toimi Naisasialiitto Unionin ensimmäisenä ja kolmantena puheenjohtajana, perusti yhdistyksen ”Sivistystä kodeille” eli Marttaliiton ja oli perustajana myös Suomalaisessa Naisliitossa. Vaikuttajana ja kasvattajana hän ymmärsi sanan merkityksen, perusti Naisten Ääni -lehden ja oli sen aktiivinen kirjoittaja. Lucina Hagman oli edelläkävijä nykymittapuullakin mitattuna.
”Tahdon kasvattaa uuden suvun. Nykyinen sukupolvi on itsekäs – omat pyrinnöt, omat päämäärät ovat kaikki kaikessa. – Kun oma luuloteltu etu vaatii, niinei tarvitse keinoja katsella, ei toisten oikeuksia ajatella. Se on koulu ja kasvatus, joka on tykkönään muutettava ja uusittava.” Lucina Hagman
Kulutuksemme tuhoaa tulevaisuuden, velka kaatuu tuleville sukupolville. Mitä Lucina Hagman sanoisi?
”Otetaan vekseli”, ehdotti Suomalaisen Naisliiton puheenjohtaja Lucina Hagman vuonna 1910 keskushallituksen kokouksessa, kun liiton rahapussi oli tyhjää täynnä. Ehdotusta kannatettiin, ja niin neljä naista – Lucina Hagman, Tekla Hultin, Mathilda von Troil ja Alli Nissinen – päätti ottaa 600 markan vekselin. Kolme heistä oli koulunjohtajia, neljäs, Tekla Hultin valtion virkamies ja kansanedustaja.
Jo ensimmäisenä eduskuntavuonnaan Lucina Hagman teki anomuksen, että julkiset virat avattaisiin naisille ilman, että heidän täytyi hankkia eri vapaus sukupuolestaan voidakseen edes hakea valtion virkaan - laki ei tätä kieltänyt Suomessa, vaan se oli vain totuttu tapa. Lucina Hagman sai tukea muilta kansanedustajanaisilta, mutta vaatimus torjuttiin, olihan sen vain naisasia. Yliopistovirat avautuivat 1916, muut sen jälkeen.
Naisliiton ja Naisasialiitto Unionin yhteinen lehti Naisten Ääni sai alkunsa vuonna 1905. Näytenumeron pääkirjoituksessa Lucina Hagman luetteli lehden tavoitteet ja yhdeksän tunnettua naista kertoi, miksi naisten äänenkannattaja on tarpeen. Heidän sanomansa tiivistyy lauseeseen: ”Yhden ääni häviää kuulumattomiin, mutta monen äänestä kuuluu sotahuuto”.
Vastapaino muoti- ja perhelehdille. Ajoi vuodesta toiseen avioliittolain uudistusta, edisti raittiutta ja siveellisyyttä, raportoi naisasian kehittymisestä Suomessa ja maailmalla.
Teksti: Anneli Mäkinen ja Maija Kauppinen
