Historia

Naisten asialla yli 100 vuotta

-Minä kumminkin käytän puheenvuoron, vaati tuore parlamentaarikko Miina Sillanpää uuden yksikamarisen eduskunnan istunnossa, kun häntä yritettiin estää puhumasta. Sillanpää halusi lähetekeskustelussa puolustaa kodin perustamista aviottomille äideille. Puhemies taas olisi halunnut siirtyä käsittelemään "muita, ehkä tärkeitä asioita".

Valtakunnallisessa päätöksenteossa oli alkanut uusi aika. Vuoden 1906 äänioikeusuudistuksen mukaisestiyleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat vaalit oli käyty 15.-16.3. 1907. Uusi eduskunta oli aloittanut 23. toukokuuta.

Parlamentin 200 jäsenen joukkoon oli päässyt 19 naista. Luku oli monille pettymys. Uusia parlamentaarikkoja olivat Lucina Hagman, Miina Sillanpää, Anni Huotari, Hilja Pärssinen, Hedvig Gebhard, Ida Aalle, Mimmi Kanervo, Eveliina Ala-Kulju, Hilda Käkikoski, Liisi Kivioja, Sandra Lehtinen, Dagmar Neovius, Maria Raunio, Aleksandra Gripenberg, Alli Nissinen, Iida Vemmelpuu, Maria Laine, Jenny Nuotio ja Hilma Räsänen.

Koulun ja naisasian kehittäjä, opettaja Lucina Hagman oli jo pari vuotta ennen vaaleja purkanut huoltaan toiselle tulisieluiselle naisasianaiselle Maikki Fribergille. Hagman arveli, että "kyllä se on nyt niin, että ellei tässä tehdä jotakin meidän naistemme kokoamiseksi, niin hukka meidät perii".

Sortovuosien puristuksen ja eduskuntauudistuksen jälkeen Naisliitolle oli siis tilaus. Tarvittiin uutta valtakunnallista yhdistystä, joka valistaisi naisia, kasvattaisi heitä kansalaisina ja innostaisi heitä äänestämään.

Suomalainen Naisliitto syntyi vain hetki ensimmäisten vaalien jälkeen, 2.-3.6.1907. Seuraavana päivänä, 4. kesäkuuta, tutut nimet Lucina Hagman ja Maikki Friberg sekä kuusi muuta naista, Aldyth Hultin, Olga Oinola, Mathilda von Troil, Ellinor Ingman-Ivalo, Sofia Streng ja Olga Österberg allekirjoittivat Suomalaisen Naisliiton Helsingin Osastonperustamisasiakirjat.

Helsingin Osaston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin monitoiminainen Maissi Erkko. Naisliittoa alkoi johtaa filosofian tohtori, toimittaja Tekla Hultin.

Alussa Naisliitossa oli noin kuutisenkymmentä osastoa eri puolilla maata. Vuonna 2015 niitä on kuusi. Suurin on Helsingin yhdistys, jossa oli vuoden 2014 lopulla 234 jäsentä. Sääntömuutoksen myötä vuonna 2014 Helsingin Osaston nimi muutettiin muotoonSuomalaisen Naisliiton Helsingin yhdistys ry.

Tasa-arvo pysyy ohjelmassa

Suomalainen Naisliitto on ajanut tasa-arvoa koko toimintansa ajan.

Naisliiton entinen puheenjohtaja Maija Kauppinen vahvistaa sen Helsingin Osaston 100-vuotisjulkaisussa Kuin satakielen laulu. Hän sanoo, että SuomalainenNaisliitto ja sen Helsingin osasto ovat ajaneet tasa-arvoa keskustelemalla, tekemällä aloitteita ja kouluttamalla naisia itsenäisesti ajatteleviksi, oikeuttaan ajaviksi kansalaisiksi. Silti työtä riittää.

Kun Naisliitto ja sen Helsingin Osasto aloittivat toimintansa v. 1907, keskustelu sukupuolten välisestä tasa-arvosta oli uutta. Oli vain parikymmentä vuotta siitä, kun kirjailija Minna Canth oli vaatinut tasa-arvoa. Kymmenen vuotta oli siitä, kun Naisliittoa vanhempi Naisasialiitto Unioni oli esittänyt samapalkkaisuustavoitteen ja vaatinut naisille oikeutta valtiollisiin virkoihin. Vain vuosi oli siitä, kun naiset olivat saaneet äänioikeuden. 23 vuotta oli sitten vielä siihen, että uusi avioliittolaki astui voimaan ja 80 vuotta tasa-arvolakiin.

Näitä tavoitteita Naisliiton ja Helsingin osaston jäsenet ajoivat esimerkiksi osallistumalla moniin komiteoihin, joissa pohdittiin naisen ja perheen asemaa. Osasto ei ole halunnut silti olla painostusryhmä, vaan puolueeton valistaja.

Satavuotishistoriikki muistuttaa, että jo alkuvuosikymmeninä osasto otti reippaasti kantaa erilaisiin epäkohtiin. Sanomalehtiä käytettiin apuna. 1913 osasto paheksui niissä poliisimestaria, joka oli kieltänyt naisilta automobiilin ajamisen.

Osasto osasi myös jo alusta verkostoitua. Illanviettoihin kutsuttiin muiden muassa naisylioppilaita, naisopettajia, liikenaisia ja Helsingin naisjärjestöjen edustajia. Viimeisiksi jäi illanvietto 1947, kun Helsingin naistoimittajat oli pyydetty keskustelukokoukseen.

Minnan hengessä

Opintokerhot ja seminaarit ovat yhä olennainen osa Naisliiton toimintaa. Minna Canth ja hänen aatemaailmansa nivoutuvat niihin lujasti.

Jo syksyllä 1925 Helsingin osastossa syntyi Minna Canth -opintokerho. Siinä tutustuttiin niin Canthin kuin muidenkin kirjailijoiden teoksiin ja samalla yhteiskunnallisiin virtauksiin. Toiminta hiipui toisen maailmasodan sytyttyä 1939.

Hanke elpyi 1950-luvulla. Nyt perinne jatkuu kaksi kertaa vuodessa pidettävissä valtakunnallisissa Minna Canth -seminaareissa. Vuoden toinen kokous pidetään Helsingissä ja toinen muualla Suomessa.

Naisliike tarvitsi lehden

Suomenkielinen naisasialiike sai oman Naisten ääni-lehden 1905. Sen puuhanaisina oli tunnettu kaksikko, johtokunnan puheenjohtajana Lucina Hagman ja päätoimittajana Maikki Friberg.

Suomalainen naisliitto sai perustamisensa jälkeen palstatilaa tästä lehdestä. Julkaisu seurasi muutenkin naisten toimintaa niin Suomessa kuin ulkomailla.

Lehti lakkasi ilmestymästä säännöllisesti 1940-luvulla sotavuosien jälkeen. Taival päättyi 1949.

Tauosta tuli pitkä. Naisliiton Minna-lehti aloitti 1981. Ensimmäisenä vuonna Minna ilmestyi neljä kertaa. Nyt Minna tulee lukijoille kaksi kertaa vuodessa.

Naisnäkökulma on nykylehdenkin ydintä.

Naisliiton ja Helsingin osaston toimintaan yli 60 vuotta tiiviisti osallistunut ja vaikuttanut suomenkielen ja historian opettaja, opetusneuvos Hilja Vilkemaa testamenttasi 4000 niteen kirjastonsa Naisliitolle. Näin sai alkunsa 1981 kirjasto, jossa on nyt yli 5000 teosta, naisasiaa ja naisten kirjoittamia kirjoja. Teoksia lainataan vain jäsenille. Tutkijat pääsevät perehtymään niihin.

Talous vuoristorataa

Helsingin osaston toimintaa on rahoitettu jäsenmaksuilla, myyjäisillä, arpajaisilla ja ohjelmallisilla illallisilla. Alkuaikoina osasto sai myös testamenttilahjoituksia.

Omasta kokoushuoneistosta osasto haaveili jo 1912. Hanke toteutui vasta 1932. Tikan talosta Fredrikinkatu 16:sta ostettiin huoneisto. Neljän vuoden päästä se oli pakko panna vuokralle, jotta velanhoidosta selvittiin. Vuokrattuna Tikan huoneisto on edelleen.

Nykyiseen kokoustilaan Aurorankadulla osasto pääsi 1960-luvulla. Ida Väänänen testamenttasi kotinsa Naisliitolle, jonka vuokralaisena osasto on.

Merkittävä taloudellinen hanke 1960-luvulla oli Hilja Vilkemaan stipendirahaston perustaminen.

Hyvät ja huonot vuodet ovat osaston taloudessa vaihdelleet. 1990-luvun lama pani talouden tiukalle. Sitä seurasi kuitenkin uusi nousu.

Satavuotisjuhlakirja iloitsee talouden kohentumisen vaikutuksista. Sen mukaan osaston toiminta on ollut monipuolisempaa ja vilkkaampaa kuin koskaan. Kuukausittain pidettyjen ohjelmallisten jäseniltojen lisäksi on joka kausi teatteri-iltoja, näyttelykierroksia ja päivän retki johonkin kulttuurikohteeseen. Kirjastolauantait, Minna Canth -seminaarit, perinnepäivä, lastenjuhla, joulusauna ja harrastuspiirit bridgestä golfiin täydentävät toimintaa.

Asuntoja vanhuksille

Oma lukunsa Naisliiton historiassa on Suomen kukkasrahasto. 1920-luvulla joukko eri alojen vaikuttajia vetosi julkisuudessa perustamaan kukkaisrahastoja, jotka välittäisivät halpoja asuntoja vanhuksille ja näin lievittäisivät näiden elinoloja.

Tässä aallossa Suomalainen Naisliitto, Suomen Naisyhdistys, Suomen sairaanhoitajaliitto ja Suomen liikemiesyhdistys perustivat 1928 Suomen kukkaisrahaston.

Nyt Katajanokalla sijaitsevassa palvelukodissa on 37 yksiötä ja kolme kaksiota. Helsingin yhdistyksellä on omat edustajansa toiminnassa mukana.

Alkuaikojen veteraaneja

Lucina Hagman (1853-1946) oli opettaja, ensimmäisen suomalaisen yhteiskoulun johtaja, koululaitoksen merkittävä kehittäjä ja naisasian sinnikäs ajaja. Hän oli perustamassa Naisliittoa ja Helsingin osastoa. Hän kuului myös ensimmäisten naiskansanedustajien joukkoon. Professorin arvonimen hän sai 1928.

Tekla Hultin (1864-1943) oli ensimmäinen suomenkielinen naisylioppilas ja ensimmäinen naispuolinen filosofian tohtori. Hän sai 1898 paikan Päivälehden toimittajana. Tilastokeskuksen aktuaarina hän teki pitkän päivätyön. Eduskunnassa Hultin istui 1908-1923. Hän oli Naisliiton ensimmäinen puheenjohtaja.

Maissi Erkko (1872-1936) perusti ystävänsä Tekla Hultinin kanssa 1902 naiskagaalin. Se vaikutti osaltaan etenkin äänioikeusuudistuksen toteutumiseen. Venäjän 1898 kasvaneiden sortotoimien vastustamiseksi oli vuotta aiemmin 1901 perustettu salainen neuvosto, jota alettiin kutsua kagaaliksi.

Erkko kuului miehensä Eero Erkon kautta Erkkojen lehtidynastian perustajiin. Naisasianainen Maissi Erkko oli Naisliiton Helsingin osaston ensimmäinen puheenjohtaja.

Maikki Friberg (1861-1927) oli opettaja ja toimittaja, joka väitteli Bernin yliopistossa tohtoriksi. Tulisieluinen naisasianainen oli haluttu, hyvä puhuja. Naisliiton toimintaan hän osallistui alusta lähti ja oli Helsingin osaston varapuheenjohtaja 1909-1923.

 

Tämä versio SuomalaisenNaisliiton Helsingin Osaston historiasta perustuu pääosin osaston 100-vuotisjuhlakirjaan vuodelta 2007. Julkaisun toimittajana oli Naisliiton entinen puheenjohtaja ja Minna lehden entinen päätoimittajana Maija Kauppinen.